Vasemmistoliiton europarlamentaarikko Li Andersson seisoo keskeisessä roolissa, kun maailman johtajat kokoontuvat pohtimaan ihmiskunnan perimmäisiä sosiaalisia haasteita. Hän johtaa Euroopan parlamentin virallista delegaatiota Yhdistyneiden kansakuntien toisessa sosiaalisen kehityksen huippukokouksessa, joka järjestetään Qatarin Dohassa marraskuun 4.–6. päivänä. Anderssonin valinta tehtävään Sosiaali- ja työllisyysvaliokunnan (EMPL) puheenjohtajana korostaa Euroopan unionin ja erityisesti Suomen asemaa kestävän sosiaalipolitiikan edelläkävijänä globaalilla areenalla. Kyseessä on merkittävä kansainvälinen tilaisuus, jossa kartoitetaan sosiaalisen kehityksen saavutuksia kolmen vuosikymmenen ajalta ja samalla pyritään kiinnittämään katse tulevaisuuteen, jonka uhkakuvat piirtävät yhä synkempiä varjoja maailmanlaajuisten eriarvoisuuksien ylle. Anderssonin läsnäolo ja johtajuus takaavat sen, että Euroopan parlamentin painoarvo ja näkökulmat köyhyyden torjuntaan, työllisyyden parantamiseen sekä ihmisarvoisen työn puolustamiseen saavat ansaitsemansa huomion. Eurooppalaiset arvot ja sosiaalisen kestävyyden periaatteet tuodaan vahvasti esille kokouksen korkean tason keskusteluissa, minkä ansiosta EU:n vaikutusvalta globaaliin päätöksentekoon vahvistuu merkittävällä tavalla.
Kööpenhaminan perinnöstä Agenda 2030:n kiihdytykseen
Dohan kokous on historiallinen jatkumo sille uraauurtavalle työlle, joka aloitettiin jo vuonna 1995 Kööpenhaminan ensimmäisessä sosiaalisen kehityksen huippukokouksessa. Tuolloin valtiojohtoisesti hyväksyttiin kymmenen sosiaalisen kehityksen perussitoumusta, jotka loivat pohjan YK:n maailmanlaajuisille tavoitteille liittyen köyhyyden vähentämiseen ja täystyöllisyyden edistämiseen. Tämänvuotinen huippukokous keskittyy arvioimaan, missä määrin Kööpenhaminan julistuksen ja YK:n myöhemmän Agenda 2030 -toimintaohjelman kestävän kehityksen tavoitteet (SDG:t) on onnistuttu saavuttamaan. Huolimatta huomattavasta edistyksestä esimerkiksi äärimmäisen köyhyyden vähentämisessä tietyillä alueilla, uudet globaalit kriisit ja vanhojen ongelmien sitkeä luonne osoittavat, että työtä riittää vielä runsaasti. Maailmantalouden rakenteelliset ongelmat, kuten nopea globalisaatio ja veroparatiisien yleistyminen, ovat synnyttäneet valtavia varallisuuseroja, jotka uhkaavat syödä saavutetun sosiaalisen kehityksen tulokset. Kööpenhaminan henki elää kuitenkin vahvasti Dohassa, kun osallistujamaat pyrkivät asettamaan uusia, kunnianhimoisempia askelmerkkejä erityisesti kestävän kehityksen sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi.
Elämiseen riittävä palkka ja työntekijöiden perusturva
Li Andersson on korostanut useissa yhteyksissä, että ihmisarvoinen elämä edellyttää riittävää toimeentuloa ja kunnollisia työehtoja, mistä syystä elämiseen riittävän palkan tärkeys on yksi hänen keskeisistä teemoistaan Dohassa. Maailma on historiallisen vauras, mutta silti miljoonat työntekijät joutuvat sinnittelemään köyhyysrajan alapuolella heikon palkkauksen ja epävakaiden työsuhteiden vuoksi, minkä kaltainen epätasa-arvo horjuttaa yhteiskuntien sosiaalista kestävyyttä. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) periaatteiden mukaisesti ihmisarvoinen työ (Decent Work) sisältää tuottavan työn lisäksi myös työntekijöiden oikeuksien kunnioittamisen, sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen vuoropuhelun edistämisen. Anderssonin agendalla on lisäksi sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen työelämässä, sillä naiset kohtaavat edelleen järjestelmällisesti palkkaeroja ja heikompaa sosiaaliturvaa verrattuna miehiin. Euroopan parlamentti on omalla lainsäädännöllään, kuten yritysvastuudirektiiveillä, pyrkinyt luomaan standardeja, joiden noudattamista edellytetään myös globaaleilta toimitusketjuilta, ja näitä eurooppalaisia oppeja ja odotuksia Andersson vie eteenpäin YK:n foorumilla. Tavoitteena on luoda kansainvälisiä sopimuksia ja mekanismeja, jotka velvoittavat yritykset vastuuseen koko arvoketjussaan.
Globaali epävakaus syventää sosiaalisia kuiluja
Anderssonin mukaan meneillään olevat suuret murrokset tekevät sosiaalisen kehityksen kysymyksistä entistäkin polttavampia, sillä teknologiset harppaukset ja ekologiset kriisit kytkeytyvät suoraan toisiinsa. Kiihtyvä ilmastonmuutos vaikuttaa suhteettomasti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin, jotka menettävät elantonsa äärimmäisten sääilmiöiden vuoksi, minkä seurauksena ilmastopakolaisuus kasvaa jatkuvasti ja luo uudenlaisia sosiaalisia paineita. Samanaikaisesti kasvava globaali epävakaus, mukaan lukien sodat ja konfliktit, kääntää sosiaalisen kehityksen suunnan taaksepäin, mikä hajottaa yhteiskuntarakenteita ja lisää eriarvoisuutta ennennäkemättömällä tavalla. Demokratian ja työntekijöiden oikeuksien vastaiset hyökkäykset maailmalla horjuttavat puolestaan niitä peruspilareita, joille kestävä sosiaalinen kehitys rakentuu, ja näin ne vaikeuttavat myös Kööpenhaminan ja Agenda 2030:n tavoitteiden saavuttamista. Andersson korostaa, että nämä kaikki ovat ihmisten luomia ongelmia, joihin täytyy löytää poliittisia ratkaisuja, ei vain jättää niitä markkinavoimien tai kohtalon ratkaistavaksi.
Lapsi- ja pakkotyön lopettaminen vaatii määrätietoista toimintaa
Yksi Dohan huippukokouksen keskeisistä ja moraaliltaan painavimmista teemoista on lapsi- ja pakkotyön lopullinen kitkeminen maailmasta, mikä on suoraan sidoksissa köyhyyden ja epätasa-arvon vähentämiseen. Lapsityövoiman käyttö on usein seurausta siitä, että perheiden toimeentulo ei ole taattu aikuispalkoilla, jolloin lasten on pakko osallistua perheen elättämiseen koulunkäynnin kustannuksella. Kansainvälinen yhteisö on sitoutunut lukuisiin sopimuksiin lapsi- ja pakkotyön kieltämiseksi, mutta valitettavasti luvut osoittavat, että miljoonat lapset ovat edelleen sidottuja riistävään työhön, mikä estää heidän potentiaalinsa täyden kehityksen. Euroopan parlamentti on ajanut tiukempaa lainsäädäntöä, jolla pyritään varmistamaan, että Euroopan markkinoille tuotavat tavarat eivät ole tuotettu lapsi- tai pakkotyövoimalla, ja tämä painostus on välttämätöntä viedä YK:n korkeimmalle tasolle. Anderssonin delegaatio pyrkii edistämään erityisesti läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta globaaleissa toimitusketjuissa, jotta kuluttajat ja sijoittajat voisivat tehdä eettisesti kestäviä valintoja.
YK-järjestelmän rooli ja Euroopan unionin vastuu
Euroopan parlamentin delegaation johtaminen antaa Anderssonille ainutlaatuisen tilaisuuden vaikuttaa siihen, miten YK-järjestelmä asettaa painopisteitään tulevina vuosina. YK:n rooli on kriittinen globaalien sosiaalisten standardien asettamisessa ja valvomisessa, koska se tarjoaa ainoan universaalisen foorumin, jossa kaikki maailman valtiot voivat kokoontua yhteisten tavoitteiden äärelle. EU, maailman suurimpana talousalueena ja kehitysavun antajana, kantaa valtavan vastuun sosiaalisen kehityksen edistämisessä erityisesti eteläisellä pallonpuoliskolla, minkä vuoksi sen tulee toimia esimerkkinä omissa sosiaalisissa ja työllisyyspolitiikoissaan. Anderssonin johtama delegaatio ajaa Dohassa vahvaa tukea monenväliselle yhteistyölle, sillä eriarvoisuuden vähentäminen ja köyhyyden poistaminen vaativat koordinoituja kansainvälisiä toimia, joita yksittäiset valtiot eivät pysty toteuttamaan yksin. Euroopan parlamentin mandaatti korostaa, että kansalaisyhteiskunnan ja ammattiyhdistysten osallistuminen on välttämätöntä, jotta poliittiset päätökset juurtuvat todellisuuteen ja saavat kansalaisten tuen kaikkialla maailmassa.
Kohti Dohan poliittista julistusta
Dohan huippukokouksen pääasiallinen tavoite on luoda ja hyväksyä yhteinen poliittinen julistus, joka ei saa jäädä vain kauniiksi sanoiksi, vaan sen täytyy sisältää konkreettisia ja mitattavia sitoumuksia maailman valtioille. Julistuksen odotetaan kiihdyttävän yhteistä toimintaa Agenda 2030 -tavoitteiden saavuttamiseksi ja samalla asettavan uusia painopisteitä, jotka vastaavat 2020-luvun monimutkaisiin haasteisiin. Tämä julistus on tarkoitettu toimimaan tienviittana kansallisille politiikoille, ohjaten niitä kohti kestävämpiä ja oikeudenmukaisempia sosiaalisia rakenteita, jotka kestävät myös tulevaisuuden kriisit. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, että julistus vahvistaa sitoumukset köyhyyden ja nälän lopettamiseen, eriarvoisuuden vähentämiseen, ihmisarvoiseen työhön ja toimeentuloon sekä globaaliin rauhaan ja oikeudenmukaisuuteen.
Sosiaalisen kehityksen tulevaisuuden painopisteet
Dohan huippukokouksen odotetaan linjaavan joukon avainalueita, joiden toteuttaminen on kriittistä Kööpenhaminan hengen ja Agenda 2030:n tavoitteiden täytäntöönpanossa. Li Anderssonin ja Euroopan parlamentin delegaation ajamat pääkohdat tiivistyvät seuraaviin toimiin, jotka vaativat maailman valtioilta välitöntä ja määrätietoista sitoutumista:
- Universaalien sosiaaliturvajärjestelmien luominen ja vahvistaminen: Kaikille ihmisille on taattava vähimmäistasoinen sosiaaliturva, kuten perustulo, terveydenhuolto ja eläketurva, suojaksi taloudellisia iskuja ja elämänmuutoksia vastaan. Tämä on perusedellytys inhimilliselle turvallisuudelle.
- Globaalin vero-oikeudenmukaisuuden edistäminen: Veroparatiisien vastainen taistelu ja yritysten veronkierron estäminen ovat elintärkeitä, jotta valtioilla on riittävät resurssit rahoittaa sosiaalipalvelut ja koulutus. Reilu verotus on sosiaalisen kestävyyden kulmakivi.
- Investoiminen vihreään ja sosiaalisesti kestävään siirtymään: Teknologisen ja ekologisen murroksen on luotava uusia, laadukkaita työpaikkoja, jotka tarjoavat reilun palkan ja turvalliset työolot, ja samalla on varmistettava, että kukaan ei jää murroksen jalkoihin.
- Sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttaminen: Kaikkiin sosiaalisiin ja taloudellisiin politiikkoihin on sisällytettävä sukupuolinäkökulma, jotta taataan naisten täysimääräinen osallistuminen työelämään ja päätöksentekoon ilman syrjintää.
- Nuorten työllistymisen tukeminen ja koulutuksen laadun parantaminen: Koulutuksen on vastattava työelämän muuttuviin tarpeisiin, ja nuorille on tarjottava todellisia polkuja tuottavaan ja ihmisarvoiseen työhön maailmanlaajuisesti.
